En kyllä ikinä ole ollut niin hermona sairaalaan mennessä kuin olin keskiviikkona käydessäni Mammaa tervehtimässä. Sen jälkeen oli ihan mukava hypätä Jounin kuljettamaan linja-autoon ja lähteä Naarilaan. Saunominen ja uiminen karkottivat mukavasti sen hermostuneisuuden. En yhtään ihmettele, vaikka äiti oli hermona pärjäämisestäni sairaalassa, itse olin suorastaan paniikissa! Mutta hienosti sitä kuitenkin pärjäsi, ajatteli, että jos äiti on pärjännyt yksinään, kyllä mäkin pärjään. Tänään on ollu ihan mukava päivä, tässä sitä nyt on ja nauttii torstaista, joka on ollu ainakin alkuosaltaan mahtava!